Mustang -84 SVO entisöintiä ja harrastamista

[Late]

Starskyn mukavasta menneisyyteen kurkistavasta projektipäiväkirjasta innostuin itsekin. Jos tänne pussihousupuolellekin vähän sisältöä, kun on ollut kovin hiljaista. Ja itsekin näköjään tullut pidettyä pari vuotta taukoa auton kuulumisten päivittämisessä. Tämä ei ole mikään oikeaoppinen entisöintiopas, eikä lopputulos tule koskaan vastaamaan concours correct tasoa. Tehdään pala kerrallaan, fiilispohjaisesti, joka kesä ajellen ja ainakin slalomissakin riivaten. Taloudelliset ja ajankäytön reaaliteetit määrittelevät myös paljon lopputulosta ja etenemistahtia. Tarkoituksena kuitenkin saada auto muutaman vuoden aikana melko perusteellisesti läpikäytyä ja kosmeettisesti siivottua 30 vuoden käytön jäljistä ja teknisistä vaivoista. Ehkäpä samalla jotain pikkuisen parannellenkin. Täydentelen ja jatkan tarinaa sitä mukaa kun asioita mieleen juolahtaa ja on kerrottavaa. Toivottavasti edes joitakuita kiinnostaa Ja olkaa hyvät, kommentoikaa ja kyselkää ihmeessä jos vaan asioita mieleen tulee.

Eli projektina tuo tuoremobiili, muoviajan foxi 1984 SVO. Taustakertomus autosta löytyy täältä http://www.mustangclub.fi/board/viewtop ... 36&t=13189 . Lähtökohta entisöintiin oli hyvä, räpeltämätön, teknisesti suht toimiva ja lähes ruosteeton alkuperäisyksilö. Kaikki SVO:n erikoisosat olivat myös tallella pääosin hyväkuntoisina.

Auto juuri maahan saapuneena talvella -13

Ekan talven -13/14 ohjelmassa oli yleiset huollot. Musti oli seissyt pitkään ja toiminta sen mukaista. Lihalaatikollinen kulutusosia löysi paikalleen ja käynti ja kytkinvaivat saatiin selätettyä. Autosta löytyi runsaasti alkuperäisiä "date correct" osia, itse tosin tulkitsin termin tässä tapauksessa tarkoittavan "parasta ennen" päivämäärän umpeutumista jo vuosikausia sitten vaikkapa kumiletkujen, jakohihnan ja sytytysjohtojen osalta. Osina olen käyttänyt Motorcraft / Ford osia aina vaan kun on löytynyt. SVO:n kohdalla markkinat pyörivät jo NOS-osistakin melko kuumana, mutta en ole itse kokenut tarvetta osallistua kilpahuutoon kalliista varaosaleimoista. Tällä kuitenkin ajetaankin.

Reaganin kaudelta...

Oli jo vähän kipinä hukassa

Alusta saakka periaatteeni on ollut että kun jokin osa irroitetaan vaihtamista tai tarkistamista varten niin se ja ympärillä olevat kiinnitysraudat yms. siivotaan / maalataan fiksun näköiseksi. Siinä toisaalta menee aikaa, mutta toisaalta kosmeettinen homma etenee pala kerrallaan varsin leppoisasti. Todelliseen "kaikki kerralla" tasoiseen kunnostukseen itselläni ei ole realistisia mahdollisuuksia, eikä kyllä intoakaan. Ekan talven aikanakin jo paljon kaikenlaisia konehuoneen ja alustan tukirautoja, vaihdelaatikko yms irroitettuja oheistuotteita koki ehostusta ja auton ulkonen habitus parani huomattavasti teknisen toimivuuden ohella.

Teknisesti alussa selvisin yllättävän vähällä, auto toimi mainiosti kevään -14 leimaprosessin jälkeen. Jopa ilmastointilaite lähti puhaltamaan jääkylmää pelkän ponnistustestin ja täytön jälkeen. Oikeastaan ainoa harmi oli mystiset käyntihäiriöt ja sammahtelu kuumana. Ja kun siihenkin selvisi aiheuttajaksi omiaan toimiva EGR, oli vian korjaus helppo, EGR-solenoidi irti, nykimiset loppui siihen. Umpikierot jarrulevyt ravistivat hampaita irti reippaammissa jarrutuksissa ja kovettuneet venttiilivarrenkumit aiheuttivat noloja Datsun Cherrymäisiä pöllähdyksiä starttaillessa. Niiden vaihdon jälkeen kesä -14 kuluikin lähinnä ajellessa, mittariin kertyi n 5000 km käyttöauton huilaillessa koko kesän. Tuli ihan fiilis että oli tullut tehtyä hyvät kaupat

EDIT: Korjasinpa otsikon vastaamaan paremmin topicia. Tässä kun aihe lipeää ajoittain ohi entisöinnistä

[Late]

Kesän -14 loppupuolella isoimmat ajohalut oli tuuletettu ja aikaisemmin kesällä hyväksytty museotarkastus saatettiin loppuun muutoskatsastamalla Musti museoajoneuvoksi. Tämä kun on valmistettu lokakuussa -83 niin vaadittava ikä tuli täyteen jo 2014. Tarkastaja hyväksyi auton, mutta kehotti kohentamaan muutamia kosmeettisia juttuja sisällä ja konehuoneessa. Tunnollisena päädyinkin aloittamaan talvikauden 14/15 niiden tekemisellä.

Yksi SVO:n sisustuksen spesiaaleista on nukkamaisella materiaalilla käsitellyt kojelaudan paneelit mittariston ympärillä ja hanskakotelon päällä. Ne olivat vuosien saatossa tummuneet ja repsahtaneet ilmeisesti liian voimakkaiden pesuaineiden käytöstä. Liuottimilla ja lastalla sai kaavittua vanhat pois ja nuukana ja uteliaana ajattelin ensin kokeilla tee-se-itse nukkauspakettia. Ei olisi kannattanut, jälki oli jotakuinkin onnetonta isommissa tasaisissa pinnoissa... Liuottelin sitten ne pois ja vein Stailaajalle, joka vetikin niihin ensiluokkaisen ja hyvin lähelle tehtaan sävyä olevan "charcoal gray" nukkapinnan.

Kuin kilpa-autoissa konsanaan, nukattu kojelauta

Alkuperäinen Premium sound-vahvistimella varustettu kiikarimankka kaipasi myös huoltoa kasettisoittimen osalta, joten päätin toimittaa sen radiokorjaajalle. Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty, nimittäin koko kojelauta piti irroittaa radion ulos saamiseksi. Lämppärin putket menivät niin läheltä että ehjänä irti saaminen osoittautui mahdottomaksi. Toisaalta foxin kojelauta ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan paha jobi irroittaa, reilussa tunnissa se roikkui keskellä kabiinia vain pääjohtosarjojen pitäen sitä autossa kiinni. Radio irtosi, mutta samalla aukeni mahdollisuus putsata ja hieroa koko paketti uudenveroiseen kuosiin. Lian määrä kojetaulun rakenteissa ja sen alaisissa osissa oli melkoinen ja putsaus olikin sitten isompi urakka, mutta kannatti, lopputulos ei juuri uutta enää häpeä. Purin myös mittariston ja kiillottelin varovasti naarmuja pois kirkkaasta suojamuovista, sekä korjasin tripin ja sain kaikki mittarivalotkin pelaamaan.

Kasettisoittimella oli tullut mailit täyteen, joten matkamusa hoituu jatkossakin nuppiviritteisesti. Ei tätä tuoreempaankaan tohdi vaihtaa

[Late]

Konehuoneen puolella tarkastajan huomion oli kiinnittänyt venttiilikopan ja välijäähdyttimen nuhraisuus ja irtoilleet maalit. Ja totta puhuen eivät ne mikään silmänilo olleetkaan yhdessä hapettuneiden ja öljynuhraisten kaasuläppälotelon ja imusarjan kanssa. Joten kaikki mahdollinen täältäkin irti ja soodapuhallukseen. Imusarja on niin v-mäinen irroitettava 2,3T:ssä että se jäi paikalleen kokien niin hyvän paikallispuhdistuksen kun mahdollista. Venttiilikoppa ja cooler saivat puhalluksen jälkeen kiiltäville osilleen Autosol-hiomatahnaa ja lumppulaikkaa ja mustille osilleen VHT:n ryppymaalia alkuperäisen mallin mukaan. Ryppypinnasta ei tullut aivan niin hyvä kuin toivoin, mutta kelpaa, kai ensimmäinen tuotos saa aina olla harjoituskappale.

Alkuperäisestä poiketen taiteilin detaljina kopan Ford-ovaalin oikeaksi tummansiniseksi

Laturi oli kesän mittaan alkanut pitää voimistuvaa rahinaa, joten nappasin sen samalla vaivalla irti ja olin jo soittamassa Veskulle laturitilausta. Kunnes lian alta huomasin kajastavan alkuperäisen päivämääräleiman "sep 1983". Tallifarkkuihin kasvoi välittömästi pussit polvien päälle ja tilaus jäi tekemättä. Aukaisin vanhan ja totesin laakerien olevan kaputt, mutta muuten vielä hyvännäköinen, hiiletkin hyvät. Laakerit löytyi 15 eurolla ja laakerointityö osoittautui tässä Fordin perinnelaturissa varsin helpoksi operaatioksi. Näissä nelivalofokseissa on vielä samanlainen ulkoisella säätimellä varustettu laturi kuin 60-lukulaisissa. Kuori Ja kiinnitystuet saivat taas hellää kiillotusta osakseen. Eihän siitä uudenveroista enää saanut, mutta onpahan "date correct"

Himmeällä punaisella näkyy laaduntarkkailijan tekemä leimaus

[Firebolt]

Komee se on, edelleen. Olikos tuo ryppymaali semmosta mitä pitää uunittaa että tulee kunnon pinta? Tai sit kone lämpöseks jollon tulee parempi..?

[Late]

Komee se on, edelleen. Olikos tuo ryppymaali semmosta mitä pitää uunittaa että tulee kunnon pinta? Tai sit kone lämpöseks jollon tulee parempi..?

Kyllä tämä kuivuu ihan huoneenlämmössä. Tosin maalauslämpötilan piti olla aika korkea, muistaakseni vähintään 22 astetta. Ja kuivumisaika taisi olla viikon verran

[Firebolt]

Joo, muistelin vaan että joku VHT:n maali tartti uunituksen/koneen lämpöseks käytön, mutta saattaa olla eri ainetta.

[Arto65FB]

Pussihousuista konttasin polvet pois, kireemmät hukkaportit olla vois, eli et ole ajatellut pistää vähän lisää painetta. Eikös tuo Pinton lohko kestä ihan eri tavalla kuin pikkulohkoV8. Tuon ehkä olet nähnytkin, mutta muillekin vähän ajattelemisen aihetta
http://www.stinger-performance.com/faq.html

[Late]

Pussihousuista konttasin polvet pois, kireemmät hukkaportit olla vois, eli et ole ajatellut pistää vähän lisää painetta. Eikös tuo Pinton lohko kestä ihan eri tavalla kuin pikkulohkoV8. Tuon ehkä olet nähnytkin, mutta muillekin vähän ajattelemisen aihetta
http://www.stinger-performance.com/faq.html

Joo, ei tässä sentään niin pussihousut kiristä. Onhan tuolla nytkin jotain "ajanmukaisia lisävarusteita", eli turhia rajoittimia poistettu ahtopaineen säädöstä ja avarampi putkisto Ja kyllä, toi Pinto on aika kestävä kone niin ajon kuin ahtopaineenkin suhteen, nykyvinkkelistä aivan ylisuunniteltu.

[Late]

Kevättalvi -15 jatkui takajarrupainilla. Edellisenä vuonna vaihtamani uusi vasen satula osoittautui maanantaikappaleeksi käsijarrun osalta, mutta onneksi takuuasiat Rockauton kanssa pelasi tälläkin kertaa niin kuin pitääkin. Uusi lähti tulemaan. Sitä odotellessa ajattelin irroittaa oikeankin, vain todetakseni että siitäkin oli käkkärimekanismi käytännössä loppu, tai ainakin niin jumissa ettei kauaa ainakaan toimisi. No, tilaus vetämään ja odottelemaan. Samaan kasaan tilasin uudet käsijarruvaijerit kun niitä vielä saatavilla oli, ovat SVO-spesiaalit. Irroittelin ajankuluksi satuloiden tuet, iskarit, jarrukilvet ja traction barsit kevyt entisöinti maalilla mielessäni. Jotta epäonni olisi riittävä, toinen saapuneista uusista satuloista oli kasattu väärän puolen sisäosilla, käsijarru toimi peilikuvana. Uusi lähti takuuseen tulemaan, mutta meinasi harmittaa kun kevätkin alkoi olla lähellä. Sekin sitten tuli ja sai pintaansa maalit ja paikalleen. Samaan syssyyn etupäähän meni Hawkin palat, tuoreehkot Fordin palat kun eivät montaa kierrosta Räyskälässä kestäneet.

Jälkikasvuakin alkoi reilu kolmevuotiaana tallihommat kiinnostaa, apumies oli usein mukana sormet mustana

Keulaan lisäsin todellisen ajan hengen mukaisen kasarivarusteen, GTS:n ajovalojen suojapleksit. Näitähän nelivalofokseissa ja monissa muissa aikansa jenkissä yleisesti käytettiin vähentämään silmäkuoppavaikutelmaa. Ei laite kauniiksi vieläkään muuttunut, mutta vähän modernisoi keulan ilmettä. Ja näitä on aikanaan myyty ihan Ford Motorsportinkin kautta, moniin uudenkarheisiin SVO:hin kuulemma laitettu kaupantekijäisinä, ei toi keulailme silloinkaan kaikkia asiakkaita varauksetta tainnut miellyttää.

Sitten oltiinkin hyvissä ajoin valmiina kesän koitoksiin, pykälän verran taas siistimpänä ja toimivampana kuin syksyllä

[Late]

Kesä 15 piti sisällään kaikenlaista aktivismia ja autokin tuntui taas toimivan astetta paremmin. Kautta aloitettiin hyytävän kylmässä kevätsäässä kotikylän suuren autoharrastajan Olavi Sallisen muistoksi järjestetyllä Kangasala Classics- kokoontumisajolla. Tämmöinen muovinen EFI-ihme pääsi katsomaan niitä "todellisiakin" museoautoja ihan kanteista alkaen, mutta sopeutui hyvin joukkoon.

Kolmen polven voimin ajossa isäni ja poikani kanssa ja oikein klassisessa seurassa

Tehtyjä jarru- ja suorituskykyparannuksia pääsin kokeilemaan ekan kerran kevätkokouksen slalomiin ja sehän meni kerrassaan hienosti, ajoin koko porukan viidenneksi nopeimman ajan.

rennolla otteella luu ulkona

Ihan niin nappiin ei sitten mennyt kevätratapäivillä Pesämäessä. Kylmä ja liukas rata (niin varmaan...) ja omat kädet yhdistettynä Kankkusen kaasujalkaan aiheutti ylimääräisiä tilanteita. Lisäksi bensatankki alkoi falskaamaan kaarteissa joten ajot lopeteltiin melko lyhyeen. Ratakierrosten kuumentama kone alkoi lisäksi tiputtamaan öljyä melko reippaasti koneen takaosasta, joko takastefa tai oljytikun liitos.

kuin sonnit olisi päässeet kevätlaitumelle...

Keskemmällä kesää Musti päätyikin JM Garagelle remppaan kun aikaisemminkin kevyesti jurissut perä alkoi muuttumaan kovaäänisemmäksi. Ja aivan kulahtaneet tasauspyörästön laakerit sieltä sitten löytyikin. Olivat jo alkaneet kevyesti murentua ja syöneet pyöränlaakeritkin siinä sivussa. Onneksi itse välitys ja lukko olivat kunnossa joten laakeroinnilla selvittiin tällä kertaa. Olen aina kuvitellut että Ford on käyttänyt levylukkoa 80-luvun autoissa, mutta tästäpä löytyikin kartiolukko. Nationalseissa muutaman varttimailivedon kävin ajamassa ja sain paremmaksi ajaksi 15,7, paljon jäi parannettavaa, mutta tämäkin on jo muutaman kymmenyksen parempi kuin mihin nämä 84 SVO:t ovat uutena pystyneet. Ihan hukkaan ei siis ahtopainekikkailut ja hengityksen parantaminen ole menneet. Ja kun perärempan kanssa samaan aikaan vaihdoin uudet ovi- ja takaluukuntiivisteet, muuttui auto melutasoltaan huomattavasti miellyttävämmäksi matkakumppaniksi.

[Make67]

Tämän auton vaiheita on kyllä erittäin mukava seurata! Tämä on hieno esimerkki Mustangin vähemmän tunnetun aikakauden ajalta. Ja vielä Suomessa. Tämä, ja Tepon Pacecar on niitä isosti aitoja, erikoisia mustangeja Suomen kamaralla!

Muitakin on, tämä vain mun mielipide...

[Late]

Kiitos Make! Mukavaa jos jutut jaksaa kiinnostaa muitakin kuin kirjoittajaa

[GT-350]

Kiitos Make! Mukavaa jos jutut jaksaa kiinnostaa muitakin kuin kirjoittajaa

Kyllä nää kiinnostaa mutta me laiskat vaan istutaan selkä vinossa ja nautitaan...

[Homer65]

Kiitos Make! Mukavaa jos jutut jaksaa kiinnostaa muitakin kuin kirjoittajaa

Kyllä nää kiinnostaa mutta me laiskat vaan istutaan selkä vinossa ja nautitaan...

[Late]

Tälle talvelle ei ollutkaan mitään suurempia suunnitelmia, jotain pikku hiplistelyitä etujarrujen, maalipinnan ja kuskin penkin kunnostukseen. Mutta loppukesällä auton alle ilmestyi uusi reilun kokoinen öljyläikkä, niiden normaalien moottori- ja tehostinöljyläikkien lisäksi. Vasen iskari oli luovuttanut yli 30 vuoden palveluksen jälkeen. Räyskälän slalomin jälkeen Musti päätyi talliin ja ajokausi päättyi. SVO:ssahan on alkuperäisvarusteena säädettävät KONI-vaimetimet uniikilla mitoituksella muihin foxeihin verrattuna, täältä löytyi elokuussa 83 valmistetut, eli alkuperäiset. Pumppujen irroituksen jälkeen projekti saikin uuden suunnan, totesin n vartin pohdittuani että ei noita ruosteisia tukivarsia, jousia ja muita komponentteja enää tuollaisenaan kehtaa museoautossa katsella. Ja parin illan ähellyksen jälkeen oli koko akselisto purettu odottamaan puhallusta.

Ja kuten aina, hommat tuppaavat paisumaan, niin nytkin. Foxin perinteinen mätäpaikka, eturunkoaisat iskaritornin juurelta näyttivät tässä autossa hyvältä, ja apparin puolella sitä olivatkin. Kuskin puolelta sen sijaan löytyi sisälokarin alta läpireikä, jota ameriikan erikoisosaaja oli tapansa mukaan paikannut kovalla kitillä... Paikka ja sen ympärillä olevat jäljet olivat hiukan erikoisia, heräsi epäilys että auto on joskus saanut kipeää vasempaan etunurkkaan ja runkoaisa olisi tästä ottanut itseensä. Mene ja tiedä.

Kun kerran toinen puoli on korjattava niin samalla sen toisenkin kunnolla putsaa ja maalaa. Tämä edellytti sitten konehuoneen sisäpuoleltakin kaiken lokareissa kiinni olevan materiaalin irroittelua ja lopputuloksena alkaakin olla melko perusteellinen konehuoneen ja etupään siivous. Koneen päätin pitää paikallaan, oli pakko todeta että käytettävissä olevan ajan ja valuutan puitteissa homma saattaisi jäädä valmistumatta kevääksi jos vielä konettakin rupeisin siivoamaan ja kunnostamaan. Sooda- ja lasikuulapuhallukseen lähti sitten toinenkin isohko satsi komponentteja, tukirautoja, ohjaustehostimen pumppu, jarrutehostin yms.

pelkääjän puoli pohjamaalissa, melkoista reikäjuustoa on foxin lokarit