Ajoin King Cobralla Futurassa yhden kesän vajaa 350 hv 355 W moottorin kanssa. Ei muuta kuin hyvää sanottavaa. Vaihdoin varmuuden vuoksi pois kun tein 393 strokerin. Kevyt poljinvoima, sivistynyt käytös ja riittävä pito tuon kombon kanssa.
King Cobra oli eka kytkin mikä autossa oli käytössä. Sen jälkeen on tehonlisän myötä kokeiltu Centerforce 1, Centerforce Dual Friction, Zoom HP sekä nyt viimeksi Anderson Ford Racing HiRev Stage 1. Kaikki ovat loppujen lopuksi alkaneet luistaa..niin että tahti on ollut levy per kesä.
Tosin viimeisimmän kytkimen kohtaloksi tuli ilmeisesti Natikoissa liika luistattaminen...taisi jalka levätä kytkinpolkimella vahingossa burniskisassa..
auto kyllä sammui burniksen pirueteissa bensan loppumisen , ei kytkimen takia.
Ensi kesäksi tulee todennäköisesti Zoomin uusi Stage 1 jolla speksattu väännönkesto 600 ft.lbs. Perinteinen 1-levyinen 10,5 diagphram-tyypin kytkin.
Alumiini vs. teräsvauhtipyörä: mulla on Futurassa aluvauhtipyörä. En ole mitenkään vakuuttunut sen ylivertaisuudesta teräksiseen verrattuna. Olen ajanut myös teräksisellä. Teoretisoida voidaan, ja pitääkin, siitä kumpi on parempi. Käytännössä ainakin Futura tuntuu teräspyörällä maantiellä voimakkaammalta. Syy on, että vaihdoissa auto rykäisee selvästi voimakkaammin vauhtipyörään varastoituneen energian takia.Ero on huomattava.
Alumiinipyörällä auto kiihtyy kyllä tähän vaihtohetkeen nopeammin.Energiaa ei tarvita sen varastoimiseksi vauhtipyörään niin paljon kuin kevyemmän pyörän tapauksessa. Täytyy myös muistaa että keveyden etu on suurimmillaan ykkösvaihteella jolloin pyörivät massat on kiihdytettävä nopeiten.
Jos autoa kiihdytetään vaikkapa 5.vaihteella maantiellä 2000 kierroksesta ylöspäin ei eroa kiihtyvyydessä eri pyörien välillä pysty enää "normikellolla", puhumattakoon perstuntumasta, mittaamaan. Silloin auton oman massan kiihdyttäminen vie leijonanosan siihen käytettävissä olevasta voimasta, ei moottorin pyörivien massojen kiihdyttäminen. Tämän ymmärtää ehkä paremmin jos ajattelee kaasun pohjaan polkaisemista ykkösvaihteella - moottori rääkäisee yläkierroksille lähes välittömästi ja auton nopeus nousee vain sanotaan nyt vaikkapa 40 kmh (20-60).
Jos ajat viitosella 2000 rpm pannussa ja polkaiset siitä kaasun pohjaan kestää nopeuden kelaaminen sinne 200 + nopeuteen helvetin kauan.Siinä ei auta ratkaisevasti vaikka koneen pyörivät painaisivat puolet alkuperäisestä.Auton oman massan nopeuden lisääminen, sanotaan vaikkapa 100-240 kmh viitosen välityssuhteella kestää ( arvio/heitto) yli 10 kertaa pitempään kuin sama kierrosluvun nosto/kaasun polkaisu pohjaan ykkösellä.
Lisäksi ilmanvastuskin alkaa panemaan vastaan.
Isoilla vaihteilla suuremmissa nopeuksissa ei keveistä pyörivistä massoista ole minkäänlaista oikeasti mitattavaa hyötyä.
Pienillä vaihteilla pienemmissä nopeuksissa on.
Itse valitsisin aluvauhtipyörän lähinnä rata/ralli tms.käyttöön, missä moottoria kierrätetään pienillä vaihteilla jatkuvasti ylös/alas.
Tai kiihdytyskäyttöön, erityisesti jos viivalta lähtö ei ole ongelma tehonpuutteen takia
Tällaisessa käytössä ei haittaa vaikka tyhjäkäynti on epäsäännöllistä ja paikaltaan lähtö vaikeaa keveydestä johtuen.
Tiesitkö muuten mihin vanhan kansan uskomus perinteisten dieseleiden " suuresta väännöstä" perustui ? Raskaaseen vauhtipyörään joka oli tarpeen tärisevän ja värisevän käynnin tasaamiseksi, sekä auton saamiseen liikkeelle raskaaseen vauhtipyörään varastoituneen energian avulla.Vauhtipyörään oli varastoituneena niin paljon energiaa että kytkimen voi nostaa ylös kaasuun koskematta.
Vääntömomenttiahan nämä moottorit eivät todellakaan kehittäneet bensamoottoreita enempää.
Kiihtyvyydestä ei oikein voinut puhua koska autojen välitykset oli pakko tehdä pitkiksi matalien kierrosten takia...plus se helevetin raskas vauhtipyörä.
Aluvauhtipyörän etuna on siis se että auto rääkäisee pienillä vaihteilla äreämmin kuin teräspyörällä. Maantiellä taas teräspyöräinen kombinaatio tuntuu voimakkaammalta. Samoin viivalta lähdettäessä raskas vauhtipyörä auttaa jos teho ei oikein muuten riitä.
