Aikoinaan jututin edesmennyttä Charlie Brunoa, joka tunnettiin kautta uuden mantereen Mustang-ajettavuusspesialistina. Samainen heppu konsultoi Kerhon silloista puheenjohtajaa Pertti Heinosta avo-foxin alustamuutoksissa, aikana jolloin torque armit ja muut Griggsit olivat täällä kutakuinkin ennennäkemättömiä. Charlien vankka näkemys Earlyn rakentamisesta oli, että ensin jäykistetään runko, ja sitten vasta viritellään jousitusta. Vanhassa vehkeessä runko vaan joustaa kertakaikkisesti liikaa, jotta kulmat toimisivat hyvin. Napakat jouset ja modernit matalaprofiiliset renkaat rasittavat lepsua koppaa reilunlaisesti. Tältä pohjalta itsekin aikoinaan valitsin eteen alle 600lbs jouset, ja päätin miettiä asiaa uudestaan, kunhan runko on saatu jäykistettyä.
Vuosien mittaan olen seuraillut tarjolla olevia jäykisteitä eri toimittajilta, mutta tekniikkapuolen rekentelu on vienyt suurimman osan harrastusajasta. Erilaisten jäykkäreiden paremmuudesta olen kuullut monenlaisia mielipiteitä vuosien mittaan ja itse olen pähkäillyt näin:
Auton pohjasta eri tasossa oleva yhde on jäykin, kunhan se on monesta kohtaa kiinni (sekä lattiassa, että rungoissa) muodostaen tikapuumaisen rakenteen. Upotettu on kauniimpi ja työläämpi, mutta ei välttämättä jäykempi. Anyway, auton viipalointi ei innostanut, ja statiikan opinnoille piti saada käyttöä. Kaikissa earlyihin tarjottavissa jäykkäreissä on kuitenkin yksi selkeä puute, minkä Ford jo aikoinaan huomioi Boss 302 Chassis Modification guidessa. Rungon etupää ja erityisesti alatukivarsien kiinnityskohdat ovat niin vetelää tavaraa, että niille pitää tehdä jotain. Oma veikkaukseni on, että melkein millä tahansa järjellisillä runkojäykkäreillä koppa jäykistyy jo sen verran, että ongelma siirtyy edemmäksi. Fordin ratkaisu oli ylimääräinen poikittaistuki, joka sitoo tukivarsien kiinnityskohdat yhteen ja muuttaa säädettävän alatukivarren paikan samalla kiinteäksi. Tällaista poikittaistukea ei tosin voi käyttää, jos autossa on hammastanko-ohjaus.
Tänä kesänä pääsin sitten kokeilemaan mottorin voimavaroja slickseillä. Vajavaisen renkaanlämmityksen ja luistavan kytkimen takia voimaa ei vielä saatu rataan, mutta selväksi tuli, että sitten kun tarraa, niin koppa tulee olemaan kovilla. Päätin tarttua härkää sarvista ja laittaa runkojäykistyksen vireille.
Aiemmin kesällä, matkalla Beach Pony Partyyn poikkesin Ikaalisissa HHP:llä katsastamassa heidän tekemiään jäykkäreitä. Näyttivät todella toimivilta, mutta etupäästään hieman karskin näköisiltä (suoraan katkaistu putken pää rungon alla). Harria jututtaessa asia kuitenkin avautui: Siitä on tarkoitus jatkaa erillinen jäykistekelkka etupäähän, kunhan hässäkkä saadaan suunniteltua.
Varasin sittemmin ajan asennukseen, ja ehdotin etujäykisteen prototyypin rakentamista omaan härveliini. Näin päätettiinkin tehdä, ja liitteenä tuoreeltaan muutamia kuvia meneiillään olevasta asennuksesta. Hammastanko mahtuu paikalleen, tukivarsien säädettävyys säilyy ja veikkaanpa etupään elämisen hivenen rauhoittuvan...
Tuota ei taivuta Loordikaan valtavilla käsivarsilihaksillaan. Vastaanotto kannattanee tilata hyvissä ajoin. Hommia kuulemma on siunaantunut kohtuullisesti.
