Parkkeeraan hullusti puoliksi jalkakäytävälle kun käyn hakemassa Tammelta kirjan. Kun tulen takaisin, punaisen ponini vieressä seisoo harmaatukkainen mies ja kurkkii sisään. Hän kavahtaa kun huomaa omistajan tulevan paikalle ja sanoo jotain sanoakseen: "olet näköjään tuonut tämän Yhdysvalloista. Nice. " Tämä kaikki kauniilla brittienglannilla. Minä siihen, että kyllä vain, hyppään autoon enkä jää kaiken maailman papojen kanssa enempää jaarittelemaan.
Kuinka ollakaan herra kävelee minun ja ponin edessä vielä suojatiellä. Silloin hitaalla hämäläiselläkin leikkaa kenen kanssa siitä Mussesta puhuttiin. Hän oli mustiin reiskoihin ja vaatimattomaan takkiin pukeutunut Rollarien alkuperäinen rumpari
Samalla kun hän katosi Kämp-hottellin uumeniin, tajusin a) että en ollut pyytänyt nimmaria autoon, käteen tai rintaan b)enkä ottanut edes valokuvaa. No, onneksi on tuo koko Rollarien tuotanto vinyylinä tuossa nurkassa odottamassa herrojen seuraavaa vierailua 
Hyvä, että sain ponin kunnialla kotitalliin kun niin otti päähän.
