Ford Mustang Owners' Club of Finland (FMOC) ry

Museoinnissa täysin noviisina lähden pulputtamaan seuraavaa:

Voiko entisöimätön auto mennä museoleimaan?

Tyhmä kysymys tavallaan, mutta jos ajatellaan museoinnin vaatimaa 30v ikää niin noin pitkässä ajassa auto käytössä kuluu ja nuhjaantuu väkisinkin, jos sillä ajetaan. Miettikääpä minuutti hiljaa tuota kysymystä.

Vastaus nro 1. Voi. Auto on vaan niin julmetun vähän ajettu ja siten säilytetty, että ikä ei vaan näy.

Vastaus nro 2. Ei voi jos autolla vähänkään on ajettu, väittäisin että 'vähänkään' on kymmeniä tuhansia kilometrejä.

No nyt sitten kaikki onkin kiinni kriteereistä. Kuinka ruosteeton/siisti/"kuin uusi"auton sitten tarvitsee olla että se on museokelpoinen?

Jalostetaan kysymystä: pitääkö museoleimattavan auton olla "kuin tehtaalta tullut"? Nämä kaksi kysymystähän ovat eri asia.

Vielä: Voiko entisöity auto olla 'alkuperäisempi' ja sitä kautta 'museokelpoisempi' kuin siisti entisöimätön?

Keskustelua herättää Teppo nimimerkillä "oma lehmä ojassa" lue: "oma poni tallissa". Oma museohaluinen foksi on täysin tehtaan ja auton uutena kaupanneen diilerin kuosissa, lukuun ottamatta ensimmäisen omistajan asentamaa hälläriä, jonka ajattelin poistaa. Toinen takaylätukivarsi on nyt vaihdettu Fordin alkuperäiseen osaan, ja on maalaamaton. Ruosteessa autosta on taka-akseli, oikea taka-ylätukivarsi, jonkun verran takavakaaja ja jouset, ja nämä osat lienevät olleet pitkälti tehtaalta ilman maalia. Pakoputki on ruosteessa, mutta annan sille anteeksi kuin on 32v vanha. Muutoin autosta löytyy muutama pisara ruostetta kun oikein etsii. Uskoisin että alusta, sisusta ja pinta menee heittämällä museotarkastuksesta läpi, ja suurin huolenaihe onkin konehuone. Se on entisöimätön, täysin originaali, mutta siellä näkyy likaa ja vähän pintaruostetta mm. venttiilikopissa. Konehuone on kauttaaltaan "ruma" koska on ruiskittu uutena ruostesuoja-aineilla.

Oma ajatus on, että ei pidä koskea pitkällä tikullakaan...mitä vähemmän sitä kopeloi tai osia vaihtelee, sitä vähemmän se on alkuperäinen. Mitähän mieltä on museotarkastaja on sitten, kun 30000mls näkyy käytännössä konehuoneessa, eikä autoa ole himoentisöity....joudunkohan sorkkimaan sen verran että maalaan venakopat (niissä on orggistarrat kiinni, maali on antautunut). Nämä mun issuet selviää kun museotarkastajiin aletaan ottaa yhteyttä, muutoin tuossa yllä on nippu kysymyksiä, jotka ehkä kirvoittavat asiallista ja asiantuntevaa keskustelua jäsenistöstä.

Yksiselitteistä vastausta kysymyksiisi ei varmaan ole. Toinen museotarkastaja hyväksyy sellaista, mitä toinen ei ja molemmat voivat olla oikeassa tai väärässä. Mitä olen kuvia katsellut sinun autostasi niin konehuonetta lukuunottamatta ei ongelmia pitäisi tulla. Se on (tai pitäisi olla) iso asia tarkastajalle, kun kerrot, että autoa ei ole mitenkään muuteltu vaan se on sellainen millaisena ostaja sen uutena vastaanotti. Pieni kuluminen ja patina sallitaan. Itse olen aina käynyt näyttämässä autoa etukäteen tarkastajalle ja pyytänyt "vikalistan". Sen jälkeen ei ole ongelmia ollut.

Älä tee mitään.

Tai no, pakoputkea kai voi hyvällä omallatunnolla vähän uusia? Mullakin oli aika häjyä toi putki pöntön jälkee, ja on kuitenki 5 vuotta uudempi ja mittarissaki jo 55000 mailia

Olisin itekki museoon laittanu, muttaku sen tietää ettei vasta kortin saaneella auto pysy orkkiksena kuutta vuotta, ja mulla oli pohjamaalia näkyvissä, muutama lommo ja lasit rikki.

Museoajoneuvo saa olla hieman elämää nähnyt, eihän kukaan sitä perää sieltä nää. Äidillä on -39 vuoden HD museorekisterissä, eikä sitä ole kovin ylientisöity, hieman kulahtanut ja ruuvit on ruosteessa, mutta sitä se on ollut jo kolmattakymmenettä vuotta, kun se -90 luvulla tuotiin Suomeen.

Tuo ruskea pitkin tuota konehuonetta on sellaista vahamaista ruostesuoja-ainetta, ei ruostetta.

Pakoputki on näissä Indy Pace Careissa uniikki, ns. "mellow tone" -putkisto mitä ei asennettu muihin kuin Pace Careihin. Autossani alkuperäinen siis, katteineen ja vaimentimineen kaikkineen, Foordin partnummerot änkkärissä jne. Arvatkaa saako mitään vastaavaa mistään? Ei. Tuota kokonaisuutta suojelisin kaikin keinoin...no putkiosuushan on tietysti tehtävissä/teetettävissä vastaava, änkkäriä ei ainakaan saa mistään...

Ei varmasti vaikuta pintaruoste pakoputkessa museotarkastukseen mitenkään. Auton ei muutenkaan tarvi olla entisöity, tuntuu, että tänä päivänä museotarkastajat arvostavat patinoitunuttta entisöimätöntä autoa paljon enemmän kuin entisöityä. Konehuone voisi lähetä siistimmäksi varovaisella pesulla, muuten en itse tekisi mitään. Tiedän heti suoralla kädellä parikin museotarkastajaa, jotka tuon hyväksyisivät noine hyvineen, ilman mitään.
Tuo on säilymä, ei sille saa tehdä mitään, se on entisöintirikos.

Konehuoneen meinasin laskettaa painepesurilla läpi, tarroja varoen.

Pari kuvaa alustasta, taka-akselia ja etuosaa. Taka-akseli on vähän rusty, ilmeisesti tehtaan jäljiltä kovin maalaamaton ja oisko ruostesuojauksessakin jätetty ruikkimatta. Edessä on vähän likaa ja öljypohjastakin maalit lähteneet karkuun, mutta pientä pintaruostetta enempää ei siellä ole sanomista.

Joo ei munkaan mielestä saa eikä kannata ruveta entisöimään hyvin säilynyttä autoa.Kunnon pesut ja vahaukset niin ei kun näyttämään tarkastajalle.

Suomessa on varmasti paljon autoja museoleimassa, ja silti niissä on vaikka mitä modauksia, vaikka billettialumiiniset konepellin saranat...

Eli jossainhan aina menee raja ja se raja on varmastikin yhtälailla häilyvä kuin vaikkapa katsastusmiehen näkemys autoa katsastaessaan, vaikkakin molemmissa tapauksissa ohjeistus lienee suht selkokielinen ja niin tulkittavissa, että eri henkilöiden työnjälki pitäisi suunnilleen olla tasalaatuista. Totuus on tässä kohtaa tarua ihmeellisempi, kuten kaikki tiedetään.

Joillain ihmisillä on sellainen katsomus, että auto on orggis kun siinä on orggis sarjanumero ja paperit sille. Siis riittää 100gr metallia siitä kohtaa, missä oli se serial ja koko muu auto voi olla vaikka mikä datsuni. Otetaan esimerkki vaikka 1970 Boss 302 -autosta napattu metallia sopivasta kohtaa, ja liimattu ne tavalliseen 1970 SR:ään, johon pultattu/hitsattu 500kg taiwaninmetallia ja toiset 500kg kaikista naapurimaista, ja kun se sitten ulkonäöllisesti on kuin 1970 Boss 302 niin se autohan on alkuperäinen Boss (joidenkin mielestä)! Ei ole montaa päivää kun tälläisen vastaavan keskustelun kuulin ja henkilöt siitä keskustelivat ihan tosissaan. Sitten jos tälläinen härveli tulee Suomeen tai peräti tehdään täällä, niin museoleimaanhan se menee että heilahtaa. Auto, jonka paperit siinä on, on antanut sille 100gr materiaa ja yhden paperin. Tavallisen SR:n arvo nousi kummasti. Onko tälläinen auto siis entisöity?

Tavallinen museoajoneuvoksi entisöity Mustang saattaa sisältää vain vaikkapa 50% alkuperäisiä osia. Paljon on entisöinnissä vaihtunut.

Näkemykseni on, että mitä enemmän on alkuperäistä museoajoneuvossa, sitä parempi. Tälläisellä filosofialla ainakin tuon oman autoni kanssa etenen, ja yritän minimoida mitään sellaista mikä ei ole ollut tehtaalla autossa kiinni, tai diileriasennettu heti uutena. Nyt tosin tulee yksi poikkeus tähän, mutta sen voi helposti peruuttaa. Aion lisätä tuohon kylkiin kuuluvat tekstit ja Indyn flying wings -logot takanurkkiin, koska valitettavasti niitä ei siihen näköjään silloin omistaja uutena ollut siihen halunnut liimata. Takakontin luukun pumput täytyy vaihtaa, ja konsolin "kompuutterin" taustavalon sinisen värikuvun puutteeseen eräs jenkki lupasi kokoelmistaan lähettää yhden orggismallisen. Molemmat kuvut olivat irti, mutta toinen onneksi löytyi lattiamaton päältä konsolin sisältä.

javi64 kirjoitti:Joo ei munkaan mielestä saa eikä kannata ruveta entisöimään hyvin säilynyttä autoa.Kunnon pesut ja vahaukset niin ei kun näyttämään tarkastajalle.

Samoilla linjoilla Javin kanssa. Kyllä tuo menee museotarkastuksesta läpi. Ajanpatinaa tuo on.

PS. Ja jos entisöit, siinä on kuitenkin vaarana että mopo karkaa käsistä

Tyhmä ihmisen, arkijärjellä ajateltuna. Jos ei tommosena mene, museokats. pykälät on per...tä. Siisti, alkuperäinen, asiallinen, mikä siinä vois olla vikana.

Muistaakseni autoon voi ja saa olla myös asennettuna kaikenlaisia lisävarusteita, kunhan ne ovat sen aikakauden varusteita.
Ruosteettomuus tuntuisi ainakin noin "pinta" sellaista ajatellen aika oudolta vaatimukselta. Saattoihan takavuosina uudenkin auton osissa olla jo merimatkan jäljiltä pinta hilseessä.
Kun kaikkea ei suojattu eikä maalattu silloin.

Kyllä tuon pitäisi mennä kevyen puhdistuksen jälkeen museoleimasta läpi heittämällä. En epäile yhtään. Tuohan niin orggis kuin olla ja voi.

Puhdistusta ja sitten vähän lisää puhdistusta ja lopuksi vahaa ja rasvaa.

Ei mitään entisöintiä ehjään orggikseen, kyllä käytön jäljet saavat kohtuudella näkyä.

En ole tuota autosi konehuonetta nähnyt, mutta sen mielikuvan perusteella mitä roiskitusta ruosteensuoja-aineesta sain, lähtisin putsaamaan sen pois maalipinnoilta. Sitten vaan vaikka Fareclalla tai Turtlen hiovalla vahalla pahimpiin paikkoihin puhdistusta ja lopuksi tavallista vahaa päälle ja se on siinä. Jos maali on kulunut jostain puhki, tuo käsittely suojaa sen 30 pv vuotuisessa käytössä ja lopputulos näyttää oikeasti kuluneelta, mutta siistiltä.

Nuo alustan pintaruosteet putsaisin pois karhunkielellä ja vanhan kansan tapaan vetelisin öljyllä - en roiskimalla jäteöljyä, vaan rätillä pyyhkimällä ja lopputulos on tumma ja siisti eikä ruosteisen näköinen. Itse juuri käsittelin yhden Harrikan valurautasylinterit ja kannet karhunkieliputsauksen jälkeen mustalla vaseliinirätillä ja tuli älyttömän siistiä. En halunnut maalata muutenkaan entisöimätöntä orggispyörää.

Itselläni kaksipyöräisten museotarkastajana on tälläinen käsitys:

Laki sanoo:
Säilytetty alkuperäisenä tai entistetty alkuperäistä vastaavaksi.

Tuon "säilytetty alkuperäisenä" mukaisesti pitäisi mennä kiitoksella läpi. Tarkoittaa siis, ettei tarvikepalikkaa tai selvästi alkuperäisestä, vanhasta lookista eroavia uusia osia ole näkyvillä. Taka-akselin voisin jollakin ruostesuojalla ruuttailla, ettei suoraa ruostetta ole näkyvissä.
En missään nimessä menisi entistämään siistiä kokonaisuutta ja samalla tuhoamaan autossa mahdollisesti olevia sen historiaan liittyviä pieniä jälkiä.
Hyvä alkuperäiskunto sallii jonkin verran poikkeamia pinnoitteissa, siis himmentymää, vähäistä kulumista tms. joka ei vaikuta oleellisesti ulkoasuun. Puhdas ja siisti pitää olla, ruostetta ei saa olla näkyvissä eikä kokonaisuutta häiritseviä lommoja.

Kannattaa käydä ennen varsinaisen museotarkastuksen tilaamista näyttämässä epävirallisesti tarkastajalle, niin ei tule tehtyä turhaa työtä. Muutenkin on helpompi edetä, kun kumpikin tietää jo etukäteen missä mennään ja mitä selvityksiä ja tietoja tarvitaan varsinaiseen tarkastustilaisuuteen.