Ford Mustang Owners' Club of Finland (FMOC) ry

Hyvältä näyttää!

Iskarien hankinta tuotti hiukan päänraavintaa ja odotettua enemmän rahanmenoa. Vanhat date correct Konit lähtivät Motoralille korjattavaksi, mutta palautuivat korjauskelvottomina. Osia ei ollut saatavilla, ilmeisesti Koni American tavaraa, mutta ei myydä ulos. Suomesta kysellessä uusien hinta pomppasi korkeuksiin, kun tuote ei ollut saatavilla Euroopan Konin kautta. Eräs saksalainen verkkokauppa myi kohtuuhintaan Koneja SVO:n numerolla, mutta nopeasti tilauksen jälkeen kuittasivat kyseessä olevan painovirheen ja peruuttivat tilauksen. Loppujen lopuksi tilasin Amerikkaisesta nettikaupasta ja jäin odottelemaan konttirahtia ensi vuoden puolelle. No, onneksi nyt ylipäätään on vielä saatavilla näinkin pienen tuotantomäärän autoon. Koni America on ilmeisesti 2000-luvun puolivälissä tilannut näitä isomman erän ja myy edelleen niitä. Taitaa olla viimeiset uudet iskarit SVO:hon ikinä. Konin lisäksi kun mikään muu valmistaja ei ole näitä koskaan tehnyt.

Muuten varaosahankinnoissa selvisin helpolla. Harrin ja South West Traden kautta löytyi tarvittavat jutut. Kaikki etupään puslat ja suojakumit uusin vaikka valtaosassa ei isompaa vikaa ollutkaan, jos ei enää koskaan tarvitsisi näihin puuttua. SVO:n erikoisiin alatukivarsiin saa sovitettua Chevy Pick-Upin (hyi, toivottavasti ei tule hylkimisoireita… ) pallonivelten uretaaniset suojakumit alkuperäisten haurastuneiden kumisten tilalle. Toivottavasti tämä ja uudelleenrasvaus jatkaa nivelten ikää vielä vuosia. Niitä kun ei ole suunniteltu vaihdettavaksi erikseen ja uudet tukivarret ovat haluttua ja kallista NOS-kamaa tätänykyä. Tukivarsien puslat tilasin ja vaihdan myös "varmuuden vuoksi" kun niitä vielä uretaanisina ylipäätään saa vaikka alkuperäiset vielä varsin ehjältä näyttävätkin Jarrusatulat kunnostin kosmeettisesti ja toiminnallisesti uusilla männillä, tiivisteillä ja liukukumeilla. Ford on käyttänyt SVO:ssa alun perin kevyestä seosaineesta (phenolic, fenolimuovi?) tehtyjä mäntiä, jotka vanhimmiten syöpyvät ja paisuvat syöpymän kohdalta jumittaen jarrut. Omassanikin ilmiöstä oli jo alkua, vaikka satulat ovatkin peruskorjattua tavaraa 2000-luvun taitteesta. Nyt on paikallaan kunnolliset teräksiset männät. Hammastanko osoittautui vaihdetuksi. Alun perin 84 SVO:ssa on ollut vuotoherkäksi osoittautunut TRW:n valmistama 20:1 välityssuhteinen yksikkö, joka 85 vaihtui GT:ssäkin aina 93 saakka käytettyyn Fordin omaan 15:1 ”performance rack”. Sellainen täältäkin löytyi, mikä on pelkästään positiivista. Uudet letkut ja puslat vanhojen risojen tilalle löytyivät suoraan normaalista GT:n varaosavalikoimasta. Soodapuhalluksen jälkeen osa näyttikin lähes uudelta eikä vaadi sen kummempia toimenpiteitä.

Oheinen SVO-foorumilta bongaamani kuva toimi tavallaan innoittajana koko projektille. Päätin saattaa iskarirempan ohella oman auton etupään vastaavaan kuntoon liki tehtaan alkuperäisasuun. Olisipa jatkossa kiva tehdä töitä puhtain käsin. Osien väritys aiheutti pohdintaa. Kuten kuvastakin näkyy alun perin monet osat, näkyvimpänä tukivarret ja jouset ovat olleet SVO:ssa käsittelemättömät. Toisaalta useista nettikeskusteluista ja kuvamateriaalista kävi ilmi, että Fordin varaosana myydyt tukivarret ja jouset ovat olleet tavalliseen tapaan mustaksi maalattuja. Ilmeisesti säilytyskysymys, tuommoinen valurautapalanen kun pintaruostuu ja näyttää rupiselta todella herkästi (kuten kuvassa). Niinpä päädyin ilman tunnontuskia viemään kaikki isommat osat teollisuusmaalaamoon, jossa saivat päälleen epoksin ja kiiltävän mustan maalin. Näin ajattelisin osien kestävän pitkään käyttöä siistinä. Kallistuksenvakaajan, raidetangon päät ja muutamia muita vähemmän kulutukselle alttiita pikkuosia maalasin itse alkuperäishengessä VHT:n valurautamaalilla kontrastia luomaan. Jarrusatulat maalasin alkuperäisestä poikkeavasti hopeisella vasaralakalla, takasatulat kun tuli aikaisemmin vedettyä sillä. Toisaalta monissa varaosasatuloissa on hopean värinen pinta joten entisöintirikos lienee soviteltavissa. Kuvassakin näkyy paikka paikoin ruman vihertävänharmaa maali, jolla Ford on maalannut paljon 80-luvun tuotteiden alustaa ja konehuonetta. Omassani sitä ei juuri alustassa näkynyt vaan pintoja peitti ohut massamainen pinnoite. Syyksi päättelin tälle yksilölle jo tehtaalla tehdyn lisäruosteenestokäsittelyn. Tästä merkkinä autosta löytyy sympaattinen erillinen ”Road Abrasion” peltilätkä varsinaisen cowl tagin (koodilätkä lukkopellissä) alta. Itse käsittely ei alustan osalta ole kovinkaan kummoinen kotimaisiin ruosteenestoihin verrattuna, mutta toisaalta helpompaa siivota kun joka paikka esim. pyöränkoteloissa ei ole täynnä paksua massaa. Tämän varjolla päädyin lopullisesti maalaamaan kaikki alustan osat mustaksi. Hieman huvittavasti kyljet on Road Abrasion-käsittelyssä tehty suomalaiskansalliseen käyttöpommitapaan, maalin alla on kylkilistaan saakka ”röpömassaa”. Ja tämä ihan tehtaan tekoja siis. Tämä kyseinen käsittely on ilmeisesti ollut laatumielikuvaa kovasti nostaneen Fordin yritys parantaa fox-Mustangin heikoksi havaittua ruosteensietoa 80-luvun puolivälissä. Paljon pohjoisiin osavaltioihin suunnattuja autoja on käsitelty lisämaksutta ainakin 84-85. Omanikin kuuluu näihin, määränpää on ollut Michigan ja säilyneessä window stickerissä ei ole mitään mainintaa asiasta.

Jätkästä on kyllä kehkeytynyt kunnon pussihousu.

Ei vaan, hienoa jälkeä, ja arvostan, kun olet viitsinyt nähdä vaivaa.

Vielä kun ulkopuoli saataisiin naarmuttomaksi...

arrakis kirjoitti:Jätkästä on kyllä kehkeytynyt kunnon pussihousu.

Ei vaan, hienoa jälkeä, ja arvostan, kun olet viitsinyt nähdä vaivaa.

Vielä kun ulkopuoli saataisiin naarmuttomaksi...

Kiitos. Täytyy myöntää että vähän tämä homma lähti lapasesta... Mutta ihan kiva projekti ja auto ainakin omasta mielestäni vaivan arvoinen.

Jotain huhua kuullut jostain Teiskon suunnan takamettien miehestä jolla nuo kiillotusvehkeet pysyy kädessä. Täytyy varmaan lähteä etsimään kun toi läjä taas liikkuu

Late kirjoitti:

arrakis kirjoitti:Jätkästä on kyllä kehkeytynyt kunnon pussihousu.

Ei vaan, hienoa jälkeä, ja arvostan, kun olet viitsinyt nähdä vaivaa.

Vielä kun ulkopuoli saataisiin naarmuttomaksi...

Kiitos. Täytyy myöntää että vähän tämä homma lähti lapasesta... Mutta ihan kiva projekti ja auto ainakin omasta mielestäni vaivan arvoinen.

Jotain huhua kuullut jostain Teiskon suunnan takamettien miehestä jolla nuo kiillotusvehkeet pysyy kädessä. Täytyy varmaan lähteä etsimään kun toi läjä taas liikkuu

Kun sen kerran tekee, niin noilla ajoilla se sellaisena myös pysyy, eli hyvänä.

Jaa, mikäs se Teiskon tyyppi sitten on? En ole kuullutkaan moisesta...

Osia kun on tässä loppuvuosi odoteltu niin on ollut aikaa näperrellä kaikenlaisten irto-osien kanssa. Sitä ei etukäteen tajunnutkaan kuinka paljon niitäkin oikeastaan on ja kuinka suuren eron ulkonäköön viimeistelyllä saakaan aikaan Tällaisten puolimodernien autojen konehuoneessa kulkee jo melkoinen määrä johtosarjoja ja erilaisia letkuja. Ja näiden autojen tapauksessa myös hyvin sekalaisessa järjestyksessä näkymiä halliten. Niiden siivoaminen muiden komponenttien tasolle oli myös melkoinen työ, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen. Tolulla ja tärpätillä niitä putsailin ja muovisuoja-aineella viimeistelin. Puhtaan väriset johdot ja siistit suojakuoret näyttelevät isoa osaa siistissä ilmeessä.

Onneksi oma autoni ei kärsinyt näiden alkupään 83-84 EFI-Turbojen tyyppiviasta, rapistuvasta moottorinohjauksen johtosarjasta. Kyseinen johtosarja kun tärinän ja lämmön vaikutuksesta on tyypillisesti alkanut kuoriutua jo melko uutena suojakuoristaan aiheuttaen mystisiä sähkövikoja. Materiaaleja parannetiin mallivuodelle 85. Tässä piuhat olivat niin hyvät kun nyt 31 vuotiaassa autossa voi olla, lienee joskus vaihdettu takuukampanjan puitteissa

Oi Late oi Late, sää olen nyt vihdoin innostunut siitä, mitä mää olen tehnyt jo monelle autolleni, HIENOA!

Toivottavasti minulla on ollut edes pieni vaikutus tähän sinun puunausintoosi!

Kyllä noissa hommissa lopputulos palkitsee niin tekijänsä. Ja kun sen on kerran tehnyt, niin ei siihen samalla tavalla tarvi enää palata, ehkä jotain pientä ylläpitoa vaan.

Mahtaisko tuommoisen kärsineen heijastimen saada paremmaksi "kromimaalilla"?

pienoismalleihin on kromikalvoa joka liimataan suoraan muovin pintaan tai sitten näitä autonteippaus vinyylikalvojakin saa kromisena.

Homer65 kirjoitti:Mahtaisko tuommoisen kärsineen heijastimen saada paremmaksi "kromimaalilla"?

Tuo on vielä senverran hyvä, että antaisin olla.
Tinapaperilla, siis sillä "kinkkufoliolla", voisi aivan täysin mustaa kohtaa elvyttää, mutta maali tai tuunauskalvo ei taida kestää tarpeeksi lämmintä.

Ja eihän nuo sumuvalot valotehon takia siinä ole

Pappacosworth kirjoitti:Ja eihän nuo sumuvalot valotehon takia siinä ole

Juuri noin, kyllä neljällä H4:llä pitäisi valo riittää.
Toista se on seuraavan korimallin vehkeissä, joissa sumuvalokin on lisävalo.

Itselläkin hyviä kokemuksia kromimaalista taka- ja vilkkuvalojen elvytykseen. Lämmön takia en tänne arvannut lähteä kokeilemaan. Ja totesin muutenkin että ulospäin ei näy niin sai jäädä tuollaiseksi. Nuo on jopa varsin tehokkaat sumuvalot, ihan toista maata kuin tuoreempien pilipalisumarit.