Ford Mustang Owners' Club of Finland (FMOC) ry

Esitelläänpä tässä nyt tämän uuden mainion osaston alkajaisiksi yksi museoajoneuvo lisää. Kaiken uhalla esittelen täällä toisaalla ahdasmieliseksikin kerhoksi parjatun FMOC:n sivulla tällaisen non-Mustangin, älkää vetäkö hernettä nenään Onhan tämä rata-reinojen ja museo-masojen lisäksi kaikkien muidenkin tyylisuuntien Mustang- ja muidenkin USA-Ford harrastajien temmellyskenttä.

Itsellä museorekisteriin kelpaavan harrasteauton hankinta oli ihan taloudellisistakin syistä. Ei tuntunut järkevältä maksaa kahdesta harrastelaitteesta + käyttiksestä täysiä veroja. Halusin kuitenkin leppoisan vanhemman kruisailupelin kesän kauniille päiville. Haeskelin mahdollisimman alkuperäisenä säilynyttä laitetta ja löysin Coloradosta kolmisen vuotta sitten tämän: Kuvien perusteella ostettaessakin oli selvää, että kohtuullisella vaivalla siitä museokelpoisen laitteen saisi. Auton saavuttua maahan talvella -08 kevättalvi meni puunaillessa, tarkastellessa ja pikkujuttuja laitellessa. Alkukesästä ajoon ukko innosta piukkana pitkän veekasittoman kauden jälkeen. Satuinpa sitten kesällä "naapurissa" Mobiliassa museoajoneuvopäivässä tarkastajan juttusille ihan vain kyselläkseni ensi talvelle listaa töistä, mitä vaatii museoajoneuvostatusta varten. Antoi niin lyhyen listan, että loppukesästä sitten jo oltiin tarkastusta tekemässä. Suurin huomautus tuli etupenkin verhoilun kuluneisuudesta, sekin korjattiin sitten seuraavana talvena NOS-kankaalla uudelleen verhoilemalla paikallisen verhoilijamestarin avustamana. Ja samalla vaihtui lattiamattokin. Tuli sisältä kuin uudeksi autoksi, kaikki muu kojelaudan muovikromeja ja nippeleitä myöden kun on uskomattoman hyvin säilyneessä uudenveroisessa kunnossa. Ennen tarkastusta hankin autoon "kapeat" valkosivurenkaat ja siivoilin vielä konehuonetta ja takakonttia. Ei tarvinnut hankitusta tarrasarjasta kovin montaa käyttää kun lähes kaikki niin konehuoneen kuin takakontinkin tehtaalla laitetut oli paikoillaan. Myöhemmin vaihdoin kojelautaan kiinni alkuperäisen kaltaisen AM-radion (en edes yritä toimimaan ) ja laitoin CD-soittimen omaan helposti postettavaan koteloon kardaanitunnelin päälle. Kaiuttimet saikin mukavasti niin hattuhyllyssä kuin ovissa olleiden ritilöiden alle piiloon. Tarkastajan kanssa pitkään turistiin tästä Mercurysta ja museoautoista yleensä. Jäi erittäin positiivinen maku touhusta. He oikeasti haluavat (ainakin suuri osa) auttaa harrastajia pitämään kalustoa liikenteessä ja kunnossa. Ja juuri oman autoni kohdalla toteutunut alkuperäisyyden vaalinta lämmitti mieltä. Todettiin yhteistuumin, että kyllä lähes 40 vuotta vanhaan autoon kuuluu käytön jäljet, mutta entisöimättömyys kertoo huolellisesta käytöstä ja arvostuksesta. Mutisin siinä jotain maalipinnan himmentymisestä ja muutamista kolhuista, pohdiskelin jos tulevaisuudessa pitäisi maalata. Hän sanoi ettei missään tapauksessa, alkuperäinen tehtaan maalipinta on vain kerran alkuperäinen, vaikka sitten himmentyneenäkin. Alla olleet Keystone Classic- vanteet, Edelbrock imusarja +kaasari sekä tuplaputket todettiin muitta mutkitta ajan hengen mukaisiksi varusteiksi. Niitähän tällaisiin autoihin uutenakin ruuvattiin.

Että rohkeasti vain tarkastajien puheille jos auton museointi kiinnostaa, ei koskaan voi arvata kuinka helppo operaatio se saattaakaan olla. Kyllä hyvässä käyttökunnossakin olevia autoja arvostetaan. Ja onhan se mukavaa kun pahimpaan talviaikaankin voi käydä kruisailemassa hankien keskellä. Pari vuotta on meidän perheessä ollut jouluperinteenä joulukruisailua Mercuryllä Ja kukas se täälläkin toitotti ettei rataharrastajat ja klassikoiden harrastajat sovi samoihin tapahtumiin. Minä olen ainakin sen verran kaksineuvoinen että kävin rata-ajotapahtumassa museoautollani (jääratapäivät -09 Orivedellä) enkä ollut edes viimeinen

Auton satamasta -hakureissullakin mukana olleena, olipahan aika ikimuistoinen reissu, sekun siirtyi vissiin viikolla/parilla syystä että laiva porhalsi karille! Sillävälin hyvät kelit tietty huononi, ja kun reissuun viimein päästiin, niin mukaan lainatuista talvirenkaista ei ollut paljon hyötyä ilman tavallisia peltivanteen muttereita Repsikka (meikäläinen) mukaan suoraan yövuorosta samoilla silmillä, lunta oli yön aikana tullut 5-10cm, mutta silti sain ajaa jopa mercuryä hyvän pätkän Kotkasta takaisinpäin Niijja vaihdettiinhan siihen bensaletkujakin ennen kotimatkan aloittamista... Jos noita autonhakureissuja on jo jokunen ollut, niin tämä on kyllä mielessä vielä pitkään..

On se vaan nätti ku sika pienenä!

Nyt vaan itse tuli selkeästi koettua että hyvä kun ei ole ollut vielä MR oma auto. Kaksi viikkoa on ollut jokapäiväisessä työajossa käyttiksen lauettua =)

Oletus kuitenkin on, että kun tuon museoin niin tulee seuraava aihio talliin, mutta kun paino on sanalla aihio niin sitä ei ehkä vara-autona pysty käyttämään. Onneksi on iso tontti...

Timo

Jotain tuli saatua aikaan Mercuryllekin menneen talven aikana. Autossa on ollut koko omistuaikani käyntihäiriöitä, jotka diagnosoin kansipuolelle, venttiilivaivoiksi. Ongelma sai äkkiä ratkaisun sydäntalvella kun JaniM luopui käytetyistä kansistaan ja ajattelin saavani helpon ja kustannustehokkaan ratkaisun ostaessani valmiit kannet. Näin kävikin ja rempan jälkeisestä ensistartista alkaen kuuli, että käy ihan toisella lailla kuin aikaisemmin. Äänessä oli ihan toisenlainen terve ja tasainen soundi ja voimaa ja kierrosherkkyyttäkin löytyi selvästi paremmin.

Omaa silmään alkoi viime aikoina myös entistä enemmän ottamaan konehuoneen kuluneisuus, nuhraisuus ja pienet pintaruosteet siellä täällä. Ei oikein vastannut omassa mielessäni auton museoajoneuvostatusta. Maaliskuun alussa sitten aloitin purkuhommat ja päätin siivota ja maalata niin paljon kuin vain ehdin, niin että auto on Vappuun mennessä takaisin ajossa. Tavoite täyttyi omasta mielestäni aika hyvin, vappuviikolla tiistaina kone pärähti tulille.

Oman rajoitteensa ajan lisäksi aiheutti käytössä oleva tallitila ja välineet. Tein homman kerrostalon alakerran autotallissa mikä on n. 60 cm pidempi kuin auto, mutta onneksi sen verran leveä, että kummatkin ovet saa auki. Vedestä, painepesurista tai moottorinosturin käytöstä ei tarvi kuin unelmoida. Eli kone pysyi paikallaan, kannet ja muu oheismateriaali irroitettuna. Vuosikymmenten liat irroiteltiin tärpätillä ja jarrusprayllä, tärpättiä meni viitisen litraa ja jarrusprayta toistakymmentä pulloa. Puhdistusvaiheen iltoina oli kyllä vintti välillä sekaisin kun noitä mömmöjä lutraili. Konehuone päällisin puolin oli siivottavissa aika hyvin, mutta luovutin jo alussa alustan, ohjausosien yms alakautta putsattavien osien kanssa. Täytyy odottaa kesään, avarampiin tiloihin ja painepesurin käyttöön.

Tässäpä pari fotoa vaiheessa:

Ja tässä valmiina: Kuvissa näkyy myös pikkudetaljeita, joista itse kovin pidin ja toi kivasti ilmettä:
- valurautamaalilla "entisöidyt" pakosarjat, jarrupääsylinteri ja ohjaussimpukka
- "Motorcraft" vuosimallikorrektit jäähdyttimen letkut
- alkuperäisen väriset tulpanjohdot
- Fordin sinisellä naamioitu Edelbrockin alumiini-imusarja

Tulipelti ja muutama harmillisen näkyvä osa (kuten ilmastoinnin kompura) jäi koskematta, aika yksinkertaisesti loppui, täytyy vaan puunata huolella ja pohtia josko jonain talvena.

Maaleina käytin:
Moottoriin POR15 Engine Enamel, Ford Corporate Blue, sudittava, peittää hyvin, sävy juuri oikea, tosin paloi n tunnissa Clevelandin pakokanavien "portaiden" päältä tummaksi

Pakosarjoihin VHT Very High Temperature valurautamaali, sarjat hiekkapuhallettu, tummeni ja ruskettui hiukan kuumettuaan, mutta sävy hyvä

Jarrupääsylinteriin ja ohjaussimpukkaan VHT High Temperature valurautamaali. Sävy hyvä, puritaania (ei minua) saattaisi harmittaa kiiltävä lakkamainen pinta

Runkopalkkeihin, lokasuojiin ja jarrutehostimeen Hammerite (ruosteen päälle maalattava) satiinimusta sudittava ja spray. Pinta jäi kiiltävämmäksi kuin tehtaan puolimatta, mutta haalistunee käytössä, muuten hyvä kova ja liukas pinta, helppo pitää puhtaana, tuntuu vastustavan hyvin kemikaaleja

Jäähdyttimeen, hihnapyöriin ja kaikenlaisiin tukirautoihin ihan tavalliset Mastonin puolikiiltävä musta ja kuumankesto musta. Epäilyttää vähän itsekin kuinka pitkäikäisiä ovat, mutta tässä vaiheessa hyvän näköisiä ja kovapintaisia

Hyvän näköinenhän siitä tuli, ja hyvä kun remppa onnistui! Saattaa se yli kolmenkympin kulutuskin "hieman" pienentyä...
Ja voi enemmän nauttia kilometrejä tuohon juppiautoon tukka sliipattuna ilmastoinnin puskiessa kylmää

Tämä Laten Mercury on kyllä upea auto ja nyt taas vielä upeampi onko vappuna testdrive
FMOC ei todellakaan ole ahdasmielinen kerho eli on upeaa että jäsenet laittavat tällaisista herkuista juttua ja kuvia meille kaikille, vaikka Mustangia ei lue missään. Viitaten Laten topicin aloitukseen siis

Late kirjoitti:Esitelläänpä tässä nyt tämän uuden mainion osaston alkajaisiksi yksi museoajoneuvo lisää. Kaiken uhalla esittelen täällä toisaalla ahdasmieliseksikin kerhoksi parjatun FMOC:n sivulla tällaisen non-Mustangin, älkää vetäkö hernettä nenään :mrgreen

Siitäpä tämä vapun tiukka takaraja tulikin, että ilmoittauduin jo aikaisin talvella Vammalan vappuparaatiin. Eli sinne suunnataan kauden alottajaisiin.

Ja topicin aloituskommentti ei ole oma mielipiteeni FMOC:sta, olen vahvasti tällaisen "monikulttuurisuuden" puolesta. Tuo avausheitto oli vaan aikanaan pieni kuitti silloin kovin kiivaana käyneeseen keskusteluun kerhon muutamista periaatteista, mm. vanhojen autojen harrastajien unohtamisesta ja yleisestä ahdasmielisyydestä...