Ford Mustang Owners' Club of Finland (FMOC) ry

Morjes arvon herrat,

Early mustangi pitäisi roiskia nätimmäksi wimbledon white kuosiin. Auto on puhallettu pellille ja pohjatyöt hyvällä mallilla. Yleisesti puhutaan, että akrylimaalin päälle ei tarvitse lakkaa, mutta jotenkin tämä ei tunnu niin kulutusta kestäväksi ratkaisuksi. Toki värin laiton jälkeen kovetus, hionta ja siihen päälle lakka. Onko tästä ylimääräisestä lakkakerroksesta jotakin haittaa? Vai onko vain ylimääräistä työtä?

Vai onko vaan helpoin tyrkätä pintaan vesipohjainen massa ja siihen päälle lakka. Onko tämä menetelmä yleisemmin käytetty ja parempi ratkaisu kuin akrylimaali?

Kärry on tulossa kesäkruisailuun, ei näyttelyhommiin.


t, Jaakko

Entisenä autotallimaalarina ja monien hyvien värkkien pilaajana olen sitä mieltä, että akryylia pintaan niin kauan kuin sitä saa.
Vesimaali on tarkempaa levittää ja vaatii juuri oikeat olosuhteet kuivaakseen kunnolla ennen lakkausta. Käytännössä uuni taitaa olla ainoa, jossa onnistuu.
Tämä on sitten kyllä kaukana ammattimiehen lausunnosta...

Perinteinen "tinneriväri" akryyli vaan pintaan, saattaa saada raskaankalustonmaalinakin, kannattaa kysyä, on puolta edullisempaa. Myös mahrollinen korjausmaalaus on huomattavasti helpompi tehdä akryylille. Lakkaus, jos sitä haluaa akryyliin,sopii mun mielestä oiken tummiin sävyihin johon sillä saa syvyyttä kiiltoon.

Justiinsa samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Mun käyttis on maalattu raskaankaluston akryylillä itse pihalla pari vuotta sitten, sävy osui just kohdalleen ja kiilto on todella hyvä, ei tarvi lakkaa. Akryylin kulutuskestävyyskin enemmän kuin riittävä harrastekäyttöön.

Pojat pojat ei tinneri kuulu ohenteeksi kuin yksikomponentti maaleihin. Voihan tinsulla tietysti ohentaa 2k maalia mutta se syö kiiltoa, 2 kerros maalauksessa värimassa on normaalia ja metallia kumpaa haluaa, lakan päälle voi ruiskuttaa noin 10 minsan kuluttua uunissa tehtynä. Täyskiilto akryylin päälle voi ruiskuttaa lakan, mutta se pitää ruiskia heti perään, muuten se kelsii muutaman vuuden kuluttua irti. Vesipohjaisena on erittäin helppo maalata, helpompi kuin liukkarilla. Haihdutus välit vaan on hiukan pitempiä mutta kun on oikeat pelit ja vehkeet niin ei onglmia. Itse opettelin vesi pohjaisilla maalaamisen vähän vastentahtoisesti, mutta en kadu sitä, helppoa kuin heinän teko. Ja mikä tässä vesipohjaisissa automaaleissa on hyvää on sävyjen yhteen sopivuus, tuplasti parempi kuin liukkari maaleilla. Teeitse maalarikin saa vesipohjaisella onnistumaan, kun tekee niin että ruiskuttaa edellisenä iltana tai päivänä sävymassan, ja antaa haihtua yön yli ja seraavanan päivänä ruiskuttaa ohuen kerroksen sävymassaa, ja antaa sen haihtua noin puoli tuntia. Sitten vain lakkaa pintaan ja hyvä tulee, olen kokeillut tämänkin ja onnistuu, toverit hyvät ruisku käteen ja hommiin. Unohtui yksi tärkeä juttu ohentamisesta, joka maalille on omans ohenne tinneri ei sovi kaikille maaleille, ja vesipohjaisille eritoteen omansa, ei kraanavettä eikä liukkaria. Vaan ihan omaans erikois ohenne.

pete66 kirjoitti:Roki oikeessa olet, ei ollut tinneri pohjaisia vaan ihan omalla väriin kuuluvalla ohenteella niitä ainakin ohenneltiin mutta ei siis vesiohenteisia, sitä yritin kertoa:)
Hyvä kuula että nuo vesivärit toimii hyvin, mulla ehkä turhaan ollut niistä ennakkoluuloja.

Joo kattokaas kun tuo vesi väri on hiukan harhaan johtava sana. Siinä kun ei ole sitä erikois vettä kuin liraus spriitä ja jotain nopeasti haihtuvaa litkua. Haisee muuten ihan lateksilta.

Joo, se on vaan käytössä oleva sanonta perinteisistä liuotinmaaleista tuo "tinneriväri" korjattakoon nyt