Kisapelit erikseen, mutta nyt varmaankin puhutaan ihan
"tavallisesta" katuautosta, jossa vaakakupissa painaa myös taloudellisuus, ajettavuus, rakentamiskustannukset, moottorin ominaisuudet sieltä 1000-2000rpm alkaen eikä varmasti kaiken vähimpänä luotettavuus. Tuolla 1800hv:llä ei tee yhtään mitään katuliikenteessä, vaikka ainahan tehokkaat vehkeet hienoja on

Toisekseen, jos/kun kone alkaa pukkaamaan tehoa ihan tosissaan, siirtyvät ongelmat seuraavaksi kytkimeen, vaihteistoon ja perään. Eli ollaan kierteessä, jossa monelta harrastajalta alkaa loppua rahkeet ja budjetti karkaa käsistä.
Ohjelmoitavat ruiskutkaan ei ole loppupeleissä yhtään sen ihmeellisempiä tai vaikeampia kuin perinteiset systeemitkään. Kaupallisissa moottorinohjaussysteemeissä löytyy jo valmiiksi sytkä- ja bensakarttoja, joilla pääsee hyvin alkuun. Laajakaistalambdalla saa koneen säädettyä itsekin aika tarkasti. Lisäksi suuressa osassa alkaa olla ns. autotune ominaisuus ja säätäminen tapahtuu reaaliajassa, ei moneen kertaan tiedonkeruun kautta purkamalla. Samoin suorasytytyksellä päästään eroon perinteisestä virranjakajasta ja taas saadaan lisää tarkkuutta säätöihin eli taas lisähepoja.
Ahtokoneiden ja varsinkin turbomoottoreiden luotettavuus- ja kestävyysongelmiin kohdistuvat asenteet on peräisin sieltä 70- ja 80-luvuilta, kun ei vielä oikein edes ollut tietoa ja taitoa asiaan. Nyt tietoa kuitenkin löytyy helposti ja tekniikkaa suht edullisesti. Paljon parjattu turboviivekin on ratkaistavissa oikealla ahtimen mitoituksella.
Ei ole tarkoitus provosoida, eikä väitellä eri kokoonpanojen paremmuudesta ja kaiken vähiten alkaa kisaamaan tietämyksestä, aika noviisi itsekin olen näissä asioissa

. Korkeintaan ehkä vähän pöllyttää parkkiintuneita asenteita

ja muistuttaa siitä, mitä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia lähes jokaisella harrastajalla tänä päivänä on. Pointti ehkä enemmänkin siinä, että jos ryhtyy rakentamaan ahtokonetta (varsinkin jos tekee sitä ensimmäistä kertaa), miettisi ensin kokonaisuutta ja mihin kannattaa rahansa laittaa. Toki jos on iso budjetti, niin kaikki kuntoon ja hyvistä osista. Mutta jos budjetti on kuitenkin rajallinen, niin kannattaa varmasti miettiä, että pitäisikö ensimmäisenä tarttua sen varsinaisen ongelman kimppuun eli mikä on se syy joka mahdollisesti hajottaa koneen tai rajoittaa mahdollisimman suuren hyödyn saamista virittämisestä. Eli pistätkö rahasi ns. blower/turbomäntiin ja kunnon veiveihin ja silti tyydyt "vähän sinne päin" toimivaan koneeseen vai sijoitat saman rahan kunnon moottorinohjaukseen ja kaivelet enemmän tehoa lähes vakiopalikoilla ja pelit rokkaa nöyrästi koko kierroslukualueella?
En väitä tätä mitenkään oikeaksi tavaksi, mutta näillä periaatteilla teen itse omaa ahdettua (turbo) 302:stani:
- perusasiat moottorista (5.0EFI rautakansilla) kuntoon ilman mitään ihmeempää hipo-palikkaa, vakionokka, vakiotakomännät, vakio 9:1 ruttu, kanavat ja palotilat siistitty
- 0.8 - 1.0bar ahtoa oikean kokoisilla ahtimilla (pakopaineet hallintaan, vetoa silti heti alhaalta alkaen) hyvillä pakosarjoilla
- riittävän tehokas välijäähdytin, vanha 1m2 kokoinen rekan cooleri välttämättä ole sitä vaikka kokoa löytyy...
- sytkä ja seos kohdalleen ohjelmoitavalla ruiskulla, kierrokset rajoitetaan esim. 6000rpm
Oletan että tuolla perusreseptillä noinkin iso kone luovuttaa tehoa laajalla alueella ihan tarpeeksi jo moneen katuautoon ja on edelleen ajettava ja luotettava. Jos alkaa tekemään lisää mieli tehoa, niin katsotaan sitten niitä matalapuristeisempia turbomäntiä ja H-veivejä, parempi nokka jne, jotta voi lyödä lisää ahtoa ja kierroksia. Mutta sitten taas menisi koko voimansiirto uusiksi ja hypätään ihan eri hintaluokkaan koko projektissa.