1979-1993, Mustang III-sarja – pitkäikäistä kulmikkuutta

 

Vuodesta -79, alkoi Mustangin kolmas menestystarina. Uusi Mustang, perustui Fox-pohjalevyyn, sama oli ytimenä mm.

91 Fox

Fairmontissa ja Thunderbirdissa. III-Mustang oli isompi, kuin II-sarjalainen, mutta silti selkeästi kevyempi. Muotoilu meni uusiksi, perusilme säilyi peräti vuoteen ’93 asti, kunnes uusi ”moderni” mallisarja esiteltiin. Alustassa oli tapahtunut merkittäviä muutoksia ja 5-litrainen (302 cid) V8 kuului kalustukseen, heti kättelyssä. Myyntiluvut tuplaantuivat vuodessa ja Fordilla, oli jälleen kultakimpale käsissään. Tehoja lisättiin vuosittain ja erilaisia erikoismalleja esiteltiin, kuten ’79 Indy Pace Car ja vuoden ’84 SVO Mustang 2.3-litraisella turbomoottorillaan.

Fox-alusta, maailmankuulu Fordin alusta, valittiin 70-luvulla uudeksi urheilullisten mallien pohjalevyksi. Jo helmikuussa 1973, Fox oli Fordin suunnittelun alaisena ja seuraavan vuoden joulukuussa se hyväksyttiin virallisesti, Lee lacoccan ja Henry Ford II:n

Fox

toimesta. Fox alustaa suunniteltaessa, Ford käytti ennen näkemättömän paljon tietokoneavusteista suunnittelua (CAD), sekä tuulitunnelitestausta. Kiristyneiden päästörajojen ja öljyn hinnan voimakkaan nousun takia, kulutus oli saatava kuriin, joten painon pudotus oli yksi tärkeimpiä tavoitteita koko projektissa. Vaikka aikaisempiin konstruktioihin verrattuna, vuoden -79 Fox Mustang oli: pidempi, leveämpi ja korkeampi, kuin Mustang II, se oli siitä huolimatta satakunta kiloa kevyempi auto.

Jack Telnackin suunnittelutiimi, loi III-sarjan korin uudet muodot, ne olivat irtiotto kilpailijoista, Camarosta ja Firebirdistä ja lähempänä eurooppalaista tyyliä. Osa tästä on tosin tuulitunnelitestien ansiota, keulan ja peräosan suhde ei enää ollut niin radikaali kuin aikaisemmin, vaan auto oli enemmän “tasapainossa” muotoilun suhteen.

Vuoden 1979 mallisarjassa oli kaksi korimallia: hatchback ja 2 ovinen sedan, normaalilla tavaratilalla. Moottorivaihtoehtoja oli useita: 2.3-litrainen SOHC moottori, oli jo vuoden 1974 Mustang II:n perua, turboahdettu 2.3-litrainen (Cobrassa), saksalaista perää oleva, Caprissa alun alkaen käytetty, 2.8-litrainen V6-kierroskone, keskitason 3.3-litran kutonen sekä 140-hevosvoimainen 5.0-

91 GT

litran V8. Huippumallina oli Mustang Cobra, varustettuna joko 132-hevosvoimaisella, Garretin, TO-3 -ahtimen kyydittämällä, neloskoneella tai V8:lla.

Varustelutasoja oli kolme: vakio, Ghia ja RS (Cobra & Indy Pace Car). Auton sisusta koki myös täydellisen remontin ja se oli paljon aikaisempaa paremmin suunniteltu. Ajo-ominaisuuksia parannettiin uusilla, Michelinin, TRX renkailla. Fox Mustang oli välitön

Fox

menestystarina ja myyntiluvut nousivat jälleen. 1979 myytiin 369 936 autoa, lähes kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuotena.

1980-mallivuonna tuli muutoksia: Recaron penkit, olivat varustevalikoimassa, mutta moottoripuolella mentiin takapakkia. 2.8-litran V6 pudotettiin pois, 2.3-litraiset olivat samoja kuin ennen, mutta V8-koneesta tuli uusi 4.2-litrainen nuhaversio, 119-hevosvoiman teholla! Syyksi on arvailtu sitä, että entisestä V8:sta oli useita versioita (49 state- & California-mallit) ja nyt haluttiin tuottaa vain yhtä, 50 state legal, moottoria. Seuraavana vuonna oltiin aika samoilla linjoilla, ainoa varsinainen uutinen oli, T-Roof option lisääminen.

1982 alkoi pikkuhiljaa kuulua, mitä tuleman pitää. 4.2L-V8 oli vielä tarjolla, tosin entistäkin heikompana, mutta uusittu 5.0 (157hv) korvasi turbonelosen ja teholukemat olivat jo tämän päivän, japsi-GT luokassa. Samalla alkoi Fordin HO, eli High Output, aikakausi. GT-mallimerkintä tuotiin takaisin, edellisen kerran siitä oli päässyt nauttimaan 1969. Vuosi 1983 oli se, josta voidaan sanoa III-sarjan valtakauden alkaneen. Thunderbird koki samalla kertaa uudistuksen ja Mustangiin tuli läjäpäin muutoksia. American Sunroof Corporationin suunnittelema avomalli, saatiin vihdoinkin tarjolle, V8 koki tiukan piristysruiskeen (175hv), turbonelonen tuli takaisin ja ennen kaikkea, Borg & Warnerin, T-5 vaihdelaatikko, oli saatavilla kesken mallivuoden.

Vuoden 1984, suuri uutinen oli uuden Special Vehicle Operationsin (SVO) suunnittelema, erikois-mustangi. Tämä yksikkö oli perustettu, varta vasten, luomaan Fordille “high-performance” luokan näkyvyyttä, sillä autoja myytiin suorituskyvyn avulla. Vetäjäksi kutsuttiin, Euroopasta, Michael Kranefuss ja hänen työsarkanaan oli iskeä kolmelle alueelle: vallata Amerikan kilpa-areenat Indianapoliksesta, NASCARiin ja off-roadiin. Luoda viritysosien tarjonta, valittujen Ford-jälleenmyyjien kautta, sekä Tarjota Mustang SVO suoraan tehtaalta. Levyt kaikissa pyörissä, 175-hevosvoimainen turboahdettu neloskone, Koni alusta, 16-tuuman 5-pulttiset vanteet ja Hurstin shifteri, muodostivat erään ajettavuudeltaan parhaimmista Mustangeista. Ensimmäistä kertaa, SVO mallissa, oli käytössä uusi, elektroninen, moottorinhallintajärjestelmä EEC-IV, jonka elinkaari jatkui, pitkälti, yli

92 GT

kymmenen vuotta, vuoteen 1995, jolloin viimeiset 5.0-mallit valmistettiin EEC-V:llä.

Juhlistaakseen Mustangin 20 vuoden taivalta, Ford esitteli “20th Anniversary” erikoismallin, jossa oli GT-350 tarrat, valkoisessa autossa, punaisella sisustuksella. Vaikka se ei koskaan tule olemaan samaa luokkaa, kuin aidot Shelbyt, erikoismalli lienee SVO mallien ja Cobra R:ien kanssa, tulevia keräilyharvinaisuuksia. Teknisesti, kyseinen auto, perustui Mustang GT:hen, moottoripuolella rikottiin V8:lla 200 hevosvoiman rajapyykki.

1984 myös Steve Saleen, esitteli ensimmäisen Saleen Mustanginsa (katso Corral 3/1996 myös netissä). Steve oli, kilpaurallaan, ajanut kisaa Shelbyillä ja innostunut auton ominaisuuksista sillä tavalla, että päätti luoda oman versionsa sen hetkisestä Mustang mallistosta. Saleen otti yhteyttä silloiseen SVO:n johtajaan, Lee Morseen, saadakseen hänen tukensa, uuden tehoversion luomiseksi. Morse päätteli, että aina on tilaa yhdelle yrittäjälle ja näytti projektille vihreää valoa. Sisarelta lainatulla Mustangilla, Steve Saleen, kehitti oman Racecraft alustan, sekä autoon sopivan kori- ja sisustussarjan, muiden muutosten ohessa. Kesäkuussa, 1984, tapahtui ensiesittely ja loppu onkin historiaa…

Uusi vuosi toi tulleensa jälleen uusia muutoksia Mustangiin. Keula suunniteltiin uusiksi, Turbo GT pudotettiin mallistosta pois ja turbomoottori oli tarjolla, ainoastaan, SVO versiossa. V8 oli selvä voittaja ja sellaisena se on säilynyt, tähän päivään asti. Autojen moottoritekniikka, on vuosi vuodelta parantunut ja uusia muutoksia on tehty jatkuvasti (esim. rullanokka-akseli otettiin käyttöön), joskus suurempia, joskus pienempiä. Uusi EEC-järjestelmä oli osoittautunut erittäin hyväksi, parannettaessa kulutuslukemia ja tehoja. Teräksestä valmistetut pakosarjat korvasivat raudasta valmistetut ja pakoputkisto muutettiin kokonaan kaksinkertaiseksi. Uudistuksessa oli näin ollen mukana, myös kaksi katalysaattoria.

Michelinin erikoiskokoiset TRX renkaat hylättiin, sillä ne perustuivat metrijärjestelmään, eivätkä olleet yhteensopivia, normaalisti myytävien, renkaiden tai vanteiden kanssa. Uusi vannekoko oli 15×7 tuumaa ja asennetut renkaat 225/60/15 Goodyear Eagle.

Red Fox

Suorituskyvyltään, Mustang, oli edelleen suoralla nopeampi, kuin vastaava Camaro. Fox-mallin (ja samalla melkein koko Mustangin) matkan pää oli lähellä, kun Fordin insinöörit suunnittelivat korvaavansa sen, Mazdaan pohjautuvalla, etuvetoisella sportilla vuonna 1988 tai -89. Tämä projekti kulki, Fordin sisällä, nimellä SN8. 30 000 Mustang-harrastajan, autolehdistön, jälleenmyyjien ja jopa, talon oman väen, painostuksen alla, ”Maztang”, onneksi siirrettiin omaksi mallikseen ja tuli ulos vuoden 1988 puolessa välissä, Ford Probena.

Vuonna 1986, suuri uutinen oli EFI ruiskutusjärjestelmän käyttöönotto. Se oli osoittautunut huomattavasti tehokkaammaksi, kuin kaasutin (jotka olivat V8:ssa joko kaksi- tai nelikurkkuisia). Huipputehosta lähti pois viidestä – kymmeneen hevosvoimaa, mutta kulutus laski selvästi ja vääntöä saatiin lisää. SVO mallisarja, eli viimeistä vuottaan ja siirtyi sen jälkeen historiaan.

III-sarjan viimeiset seitsemän, 1987–1993, vuotta, olivat enää nimellisten muutosten aikaa. 1987 malli, oli ulos tullessaan, kokenut radikaaleja muutoksia. Moottorivaihtoehdot rajattiin, edellisen vuoden viidestä (1985 oli ollut vielä kahdeksan eri versiota!), kahteen. Vaihtoehtoina olivat: joko 90 hv:n 2.3-litrainen neloskone tai 225 hv:n HO-veekasi. Korimalleja oli kolme: fastback eli hatchback, joka oli kaikkein yleisin, porrasperäinen notchback (kuten poliisi-Mustangit) ja avo-. V8-sarja jaettiin kahtia: LX-mallistoon ja GT:hen. LX oli, muuten, sama auto kuin GT, mutta kaikki ylimääräinen koristus oli riisuttu pois ja mm. takaspoileri oli pienempi. Tällä auto saatiin edullisemmaksi ja siitä tuli satakunta kiloa kevyempi, kuin GT-sarjasta ja teki LX-mallista samalla suositun kisakäyttöön. Kaasutinta ei enää ollut käytössä missään mallissa.

Koripuolella oli tehty selkeitä muutoksia. Keula oli suunniteltu jälleen uusiksi, GT:ssä oli: Isot, pyöreät, sumuvalot keulalla. Siinä oli myös, korilevitysten, ansiosta: Ilmanottoaukot etu- ja takarenkaiden edessä, tarkoitus oli kai ohjata ilmavirtaa jarruille, mutta käytännössä ne olivat pelkkiä koristeita. Valot, olivat täysin uudet ja aiempaan verrattuna: varsin yhtenäiset ja massiiviset. Notchback mallia oli saatavilla, ainoastaan, kevyemmällä LX-varustetasolla. Taka- ja takasivuikkunoiden uudelleensuunnittelun ansiosta, vanhat “kidukset” poistuivat. Takana: GT-mallin helma, peitti tuplaputket lähes täydellisesti ja ne osoittivatkin maahan, V8 LX mallissa, ne sojottivat, aggressiivisesti, edelleen suoraan helman alta. Viirutetut takavalot ovat olleet makuasia, toiset tykkäävät, toiset inhoavat. Kaikkinensa III-sarjaa tehtiin yli 2,5 miljoonaa kappaletta.

Todellinen herkkupala, oli vuoden ’93 SVT Cobra R. Muutettuaan hevosvoimien laskentatapaa hieman aiemmin, Ford antoi tälle mallille, viralliseksi, teholukemaksi 235 hv. Todellinen vertailuluku, lienee ollut siinä 250–260 välillä. R oli tehty rataa varten ja oli ilmiselvästi, saanut inspiraatiota 60-luvun Shelbyiltä.

Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että mainitut 5.0L-moottorit, ovat todellisuudessa 4.94-litraisia (301.59 cid), sillä Ford nimesi sen 5.0:ksi, jottei sitä sekoitettaisi Clevelandin tehtaan valmistaan, 300 cid (4.9L) kuutoskoneeseen.