Mustang oli -69, selvästi erinäköinen, kuin 5 vuotta aiemmin esitelty malli. Pidempään ja piikkimäiseen keulaan, upotettiin nelivalot, kyljen tavaramerkkinä kulkenut upotus katosi ja sitä korvaamaan, tuli koriste-scooppi, takapyörän eteen. Peräkin oli venynyt ja täysin uudistettu, auto oli noin 20 cm alkuperäistä pitempi ja melkein 10 cm leveämpi. Myös kojelauta sekä sisustus, olivat uusia ja massiivisia, etupenkeissä olivat ensimmäistä kertaa niskatuet.

Vuoden -70 mallit tunnistetaan keulasta, koska tuplavalot katosivat ja ulommaisten valojen tilalle tulivat ilmaritilät. Korimallit olivat edelleen: Convertible ja HT (josta myös luxus-versio, Grande), mutta Fastback, sai uusien muskelimuotojen myötä nimen, SportsRoof. Eivätkä muskelit, tietenkään, jääneet pelkkiin muotoihin, vaan pellin alta löytyi toinen toistaan tehokkaampia pannuja. Mustang olikin urheilullisimmillaan, juuri 60/70-lukujen taitteessa, jolloin aiempien perusmoottoreiden lisäksi, vaihtoehdoiksi tulivat: 351 cid (250–290 hv) pikkulohkot (perus-Windsor ja teho-Cleveland), 302 Boss, 429 Boss, 351 Mach I ja 428 Cobra Jet.

Tiukimmat koneet olivat nyt Boss-malleissa ja myös niiden ajettavuus, oli pisimmälle viritetty. 302:lle ilmoitettiin tehoksi 290 hv, mutta arviot todellisesta tehosta pyörivät 400 hevosen tuntumassa! 429 oli NASCAR-kisakone, joka survottiin väkisin keulalle, käsin, koska piti saada luokitusta varten 500 kpl:n sarja autoja normaalimyyntiin. Tehoksi ilmoitettiin vaatimattomasti 360–375 hv, todellista tehoa uskallettiin tuskin arvailla. Mustang oli Fordin ainoa katuauto, johon tämä kone asennettiin.

Kun tehokkaimpia moottoreita alettiin tarjota sarjatuotanto Mustangeihin, tuli eteen Shelbyjen tuotannon lopetus. Viimeiset Shelbyt, tehtiin vuonna 1969 (n. 3150 autoa), joista myymättä jääneet n. 790 kpl myytiin -70 malleina, pienillä, ulkoisilla muutoksilla. Carroll Shelbyhän, oli jo luopunut autojen suunnittelusta ja lopettanut yhteistyön Fordin kanssa, joten -69 ja -70 luvun Shelbyt, eivät olleet enää hänen käsialaansa.